Kuinka nuoret voivat? Onko heillä luottamusta tulevaisuuteen ja riittävää tukea kasvussaan aikuisuuteen ja vastuunkantajiksi? Jokaisen huonosti voivan ja yhteiskunnan ulkopuolelle jäävän nuoren eteen on politiikassa niin kunnassa kuin alueilla tehtävä ratkaisuja, jotka pitkäjänteisti puolustavat heidän ihmisarvoaan.

Kokevatko ikäihmiset, että heistä välitetään? Näitä kysymyksiä on uskallettava kysyä jakamaton ihmisarvo edellä, talouden resurssit siihen sovittaen. Koko elämänkaari on nähtävä tarpeellisen hoivan arvoiseksi.

Maaseudun rauhassa metsien keskellä elävänä pyrin vaikuttamaan siihen, että valittavat energiavaihtoehdot eivät turmele ainutlaatuista luontoa eläimineen. Hiljaisten alueiden säilyttäminen kuntien kaavoituksessa on elintärkeää viihtyvyydelle ja terveydelle.
Tuulivoimateollisuuden hankkeissa on unohdettu luontomme arvo.

Me tarvitsemme jokaisen suomalaisen rakentamaan yhteisöjä ja palveluita paremmiksi.

Olen 58-vuotias, asun aviomieheni kanssa maatilalla Viitasaaren Vuorilahden kylässä. Työskentelin pitkään nuorten aikuisten vastuuopettajana kristillisessä opistossa, sekä kirkon lähetysjärjestöjen kotimaantyössä aluejohtajana.

Olen toiminut luottamustehtävissä niin kotikaupunkini valtuutettuna ja nyt varavaltuutettuna sekä lautakunnissa, kuin kirkon parissa.

Työkyvyttömyyseläkkeellä olen ollut parin vuoden ajan saatuani kaksi maksansiirtoa. Sairauteni vuoksi erityissairaanhoidon palveluiden saatavuus suurten kaupunkien ulkopuolella on elinehto.