Monet nykyajan ikäihmiset ovat liikunnallisia ja haluavat asua kotonaan. Koti on monille paras paikka niin kauan kuin siellä pärjää.
Kuitenkin liian moni on ikäihminen kokee yksinäisyyttä. Yksinäisyys voi olla emotionaalista, sosiaalista tai fyysistä. Leskeksi jäätyään ei osaa mennä ihmisten pariin tai terveys ja toimintakyky voi olla sellaista, että liikkuminen on hankalaa, eikä sen vuoksi hakeudu mihinkään.
Sosiaalinen yksinäisyys voi olla yksinäisyyttä, kun monet ikätoverit ovat jo kuolleet tai muuttaneet toiselle paikkakunnalle ja puhelinnumerot ja naisilla nimen muutokset, eikä heitä löydä enää. Voi olla, että omat lapset asuvat toisella paikkakunnalla tai jopa toisessa maassa. Fyysinen yksinäisyys on kosketuksen, läheisyyden kaipausta.

On tärkeää, että ikäihmisille järjestetään kerhoja (eläkeläisten kerhot), lauluiltoja, tuolijumppa, vesijumppaa, yhteisiä kävelytapahtumia luontoon, kuntosali toimintaa, käsityökerhoja ja muuta yhteistä toimintaa, jossa tapaa toisia ihmisiä.

Olen eläkkeellä oleva terveydenhoitaja-sosionomi. Minulla on kaksi aikuista lasta ja neljä lastenlasta. Perheiden ja varsinkin eroperheiden lapsilla on nykyisin vaikeuksia. Perheitä tulee tukea ja lasten ja nuorten on päästävä psykologille tai psykiatrille mahdollisimman nopeasti jos on tarvetta.
Oulu on kotikaupunkini.
Hoidin kymmenen vuotta Alzheimerin tautia sairastanutta omaa äitiäni. Nyt asun yksin.
Olen kolmatta kautta Oulun Kaupungin Vammaisneuvostossa ja sydämelläni on vammaisten ja vanhusten hyvinvointi. Liikunnallisesti esteettömät tilat ja myös sisäilmaltaan esteettömät tilat ovat tärkeitä.
Kuulun Oulun seudun Allergia-, Atopia- ja Astmayhdistykseen ja olen siellä hallituksen varapuheenjohtaja. Useissa julkisissa tiloissa lukee: "tulethan tuoksuitta", mutta silti monilla ihmisillä on vaikea ymmärtää, että hajuvedet, tupakansavu ja tuoksuvat pesuaineet voivat aiheuttaa astmaatikoille astmakohtauksen.
Harrastan vesijumppaa, kävelyä, tuolijumppaa ja matkustelua.