Suomi ei ole vain suurimpien kaupunkiensa summa, vaan myös pienempien kaupunkien, taajamien, kylien ja syrjäseutujen verkosto. Jotta koko maa voisi hyvin, täytyy myös maaseudun ja harvaan asuttujen alueiden ääntä kuulla ja kuunnella. Olen vahvasti maaseudun ja pienempien taajamien elinvoimaisuuden kehittämisen kannalla. Konkreettisesti tämä tarkoittaa esim. mielekkään palveluverkoston säilyttämistä sekä pienyrittäjyyden ja matkailun tukemista syrjäseuduilla sekä suomalaisen, puhtaan, ruuantuotannon puolustamista.

Kaikessa päätöksenteossa tulisi ajatella ensisijaisesti kasvavia sukupolvia. Millaisen maan haluamme jättää lapsille ja lastenlapsillemme? On totta, että väistämättä taloutta tulee kiristää, ja myös kunta- ja hyvinvointialueiden tasolla monin paikoin säästää. Mutta mistä säästämme? Mistä emme? Liian usein vaikuttaa siltä, että säästöt kohdistetaan niihin ihmisiin ja heidän palveluihinsa, joiden on kaikista vaikeinta puolustaa oikeuksiaan. Se kostautuu tulevaisuudessa.

Olen 38-vuotias, kolmen lapsen äiti ja aviovaimo. Ammattiosaamiseni keskittyy viestintään. Asumme ja remontoimme 1800-luvulta olevaa taloa Keuruulla, Haapamäen kulttuurihistoriallisessa miljöössä. Lisäksi talkoilemme vanhalla sukutilalla Keuruun Ampialassa. Rakastan Suomen luontoa, kulttuuriperintöä ja suomalaista sisua, joka on vienyt meidät kansakuntana läpi vaikeidenkin haasteiden. Työskentelen KD Naisten järjestötyöntekijänä ja olen monella tapaa mukana KD:n toiminnassa. Se on ilo ja kunnia!