Olen elämää silmät auki katsellut aikuinen nainen, jolla on 4 aikuista poikaa, työ ja mies. Lapsen paras turvasatama on tasapainoinen perhe. Kristillinen arvomaailma luo huomioideni mukaan kaikenikäisille mahdollisuuden hyvään elämään.

Teen työtäni vanhusten tehostetun hoivan yksikössä ohjaajana. Työssäni näen kuinka taide ja kulttuuri tuovat vanhuksen arkeen hyvinvointia. Sängyssään päivät ja yöt aikaansa viettävä vanhus takertuu käteeni ja sanoo: Älä lähde, jatketaan vielä. Hoivatyö on valitettavasti pelkästään fyysisen hoivan toimenpiteitä. Vanhuksen henkinen hoiva on maassamme retuperällä. Oikeus oman näköiseen elämään päättyy kuin veitsellä leikaten vanhuksen siirtyessä palvelutaloon. Henkisen hoivatyön osuus ja laatu lähihoitajakoulutuksessa on minimaalinen. Kuntoutuskin nähdään vain fyysisenä. Suomen palvelutaloissa on huutava tarve henkisen ja hengellisen hoitotyön osaajista. Elämän ääripäät -vauva ja vanhus - kummallakin on ihmisarvo, oikeus elää ja toteuttaa itseään.