Lähdin ehdokkaaksi erityisesti siitä syystä, että näen meidät yhteiskuntana olevan ajautumassa harmaille vesille, niin henkisesti (arvot), kuin fyysisesti (varojen käyttö, turvallisuus).

Nykyinen valtion talouspolitiikka on jo pidempään ollut kestämättömän lyhytnäköistä. Suomen valtion taloutta on jo pitkään viety sellaiseen suuntaan, jossa nykyinen hyvinvointivaltio tulee todennäköisesti loppumaan 15 vuoden sisään.

Keskeisiä uhkakuvia ovat valtion velkaantuminen, talouden ja elinkeinoelämän hiipuminen, ylisuuri julkinen hallinto, hallitsematon valtion varojen yksityistäminen ja maahanmuutto, eläkekulujen ja sotemenojen voimakas kasvu, Suomen suvereniteetin heikkeneminen, liikasääntely/normisto ja matala syntyvyys. Miten pidämme valtion talouden siinä tilassa, että myös tulevaisuudessa voidaan heikoimmassa asemissa olevia tukea? Onko meillä ymmärrystä sijoittaa varat niin, että tulevat sukupolvet voivat myös olla ylpeitä Suomesta vai myymmekö kansallisomaisuuden ulkomaisille sijoittajille valtion menojen paikkaamisen takia?

Toinen merkittävä uhka on perinteisten suomalaisten arvojen rappeutuminen. Suomessa perinteisesti vallalla ollut kristillinen kulttuuri ja perinteiset kristilliset arvot heikkenevät nopeasti. ”Kaveria ei jätetä” on vaihtumassa ”kaverille ei jätetä”. Lisääntynyt yhteiskunnallinen viihteellisyys, kulttuurirelativismi, kertakäyttöisyys ihmissuhteissa, poliittinen korrektius, äärimmäinen suvaitsevaisuus (=välinpitämättömyys), korostunut individualismi, ahneus ja lyhytnäköisyys hajottavat kansallista yhtenäisyyskulttuuria ja moraalia. Tästä seuraa heikentynyt luottamus toisiin, haluttomuus maksaa veroja sekä vaikuttaa/äänestää, yhtenäisyyskulttuuri ja maanpuolustustahto heikkenevät, rikosten ilmoittaminen poliisille vähenee, nuorten mielenterveysongelmat lisääntyvät. Tämä johtaa myös siihen, että valtion ja kuntien talous heikkenee ym. Pohjoismaissa on toistaiseksi vielä kohtalaisen vahvaa sosiaalista pääomaa eli keskinäistä luottamusta toisiin ja viranomaisten toimintaan.

Meidän tulee yhteiskuntana tukea terveitä ja ihmisiä kantavia arvoja. Meidän tulee tukea lapsiperheitä ja nuoria. Yksi konkreettinen esimerkki voisi nuorten osalta olla Islannin malli, jossa (Islannin ihme). Islannin nuoriso joi vielä 1990-luvulla eniten Euroopassa ja nyt lähes kaikki ovat raittiita. Ratkaisu oli enemmän tekemistä ja kotiintuloajat.

Olen toiminut pitkään erilaisissa luottamustehtävissä (seurakunnassa, työpaikalla, Lohjan kaupungilla) sekä tehnyt pitkää uraa pankki- ja it-alalla. Olen mukana seurakunnan nuorten- ja maahanmuuttajatyössä. Olen tuonut näihin ryhmiin liittyviä haasteita esiin julkisesti jo pitkään.

Ystäväpiirini on kirjo eriluonteisia ja hyvinkin eritaustaisia ihmisiä. Etsin, luen ja keskustelen oppiakseni sekä jakaakseni tietoa. Olen analyyttinen ja kiinnostunut kestävistä ja realistisista ratkaisuista. Etsin mielelläni asioiden juurisyitä, jotta näennäisen sijaan löydetään todellinen ratkaisu. Katson yhteiskunnallisia asioita mielelläni kaukokatseisesti. Perheeseeni kuuluu vaimon lisäksi kaksi teini-ikäistä lasta.

Haluan olla tukemassa ja tekemässä yhteistyötä erityisesti niiden poliitikkojen kanssa, jotka ajavat vastuullista ja realistista politiikkaa (ei pelkästään oikeudet vaan myös velvollisuudet), poliitikkoja joilla on sydäntä tälle maalle, voimaa ja rohkeutta uida vastavirtaan gallupeista huolimatta.