Olen 28-vuotias opiskelija Helsingistä. Olen aijemmalta koulutukseltani muusikko. Tällä hetkellä opiskelen Diak-ammattikorkeakoulussa sosionomi, kirkonnuorisotyöntekijäksi. Olen kuulunut KD puolueeseen vuodesta 2012. Olen ollut aijemmin ehdolla Kunnallisvaaleissa kahdesti ja kerran Hok-elannon vaaleissa. Olen kuulunut myös Kd nuoriin vuodesta 2012 ja tällä hetkellä toimin Kd nuorten rahastonhoitajana Helsingin piirissä. Edellisellä kaudella olin Kd Helsingin piirin varapuheenjohtaja. Olen myös vaikuttanut Kd:ssa muusikkona monissa tilaisuuksissa ja olen säveltänyt KD:lle myös oman tsemppi laulun jota näidenkin vaalien merkeissä tullaan kuulemaan. Minua on aina kiinnostanut politiikka ja 22-vuotiaana koin, että haluan liittyä mukaan. Olen ollut aktiivina vuosia. Minut on myös saattanut nähdä Hakaniemen torilla jakamassa esitteitä ja keskustelemassa ihmisten kanssa. Minulla on sydämelläni etenkin nuorten asiat tässä yhteiskunnassa. Monet nuoret voivat pahoin ja ovat syrjäytymis vaarassa taikka syrjääntyneitä. Asialle pitäisi vakavasti ottaen tehdä jotakin. Huono-osaisuutta esiintyy myös erittäin paljon ja luokkaerot hyvinvoivien ja huono-osaisten välillä ovat isot. Leipäjonot ovat todella pitkiä, mutta se jää useimmilta kansalaisilta huomaamatta. Vanhukset sivuutetaan tämän päivän yhteiskunnassa. Nämä ovat vakavia asioita ja niille todella tulisi tehdä jotakin. Huono-osaisuus ja nuorten mielenterveys ongelmat ovat suuressa noussussa etenkin pääkaupunki seudulla. Nuorissa on meidän tulevaisuutemme joten heidän hyväkseen tulisi todella tehdä asioita. Monia mielenterveys palveluita on lakkautettu ja hoitoon pääsy on jokseenkin vaikeutunut. Osasto hoito on vähentynyt ja avo-hoito yleistynyt. Monet tarvitsisivat apua, mutteivat saa sitä niimpä he päätyvät käyttämään huumeita yms. Syrjäytyneet tulisi tavoittaa. Etsiviä palveluita jotka tavoittavat näitä henkilöitä tulisi järjestää. Helsingissä on tavallista arkipäivää, että huumeiden käyttäjiä liikkuu keskustassa myös keskellä päivää ja töissä käyvät ihmiset kulkevat omia menojaan. Nämä ihmiset kyllä nähdään, mutta heitä ei auteta. Olen myös työskennellyt Lyhty Ry:ssä kehitysvammaisten kulttuuripajalla. Olin siellä kahden sokean kehitysvammaisen henkilökohtainen avustaja. Kehitysvammaisilta leikataan myös paljon ja heidän etujaankaan ei tulisi unohtaa. Tässä nyky-yhteiskunnassa pärjäävät terveet, tehokkaat, työssäkäyvät ihmiset ja muut jäävät helposti ulkopuolelle ja helposti tipahdetaan tästä niin sanotusta luodusta turvaverkosta, jonka yhteiskunta on luonut. Ihmisiä jää silti tämän turvaverkon ulkopuolelle ja heitä pompotellaan paikasta toiseen. On myös heitä joilla huono-osaisuus on monitahoista. He saattavat olla työyhteisön ulkopuolella, kärsiä mielenterveys ongelmista tai jostakin fyysisestä sairaudesta sekä köyhyydestä. Tällaisia ihmisiä on vaikea auttaa, koska ongelmia on paljon. Tämän ei pitäisi olla ongelma yhteiskunnassamme ja tällaisten henkilöiden pitäisi saada parempaa apua. Avun pitäisi olla dialogista eli ammattilaisen ja asiakkaan välillä vallitsee yhteistyön henki. Asiakas ja ammattilainen eivät kumpikaan saa olla pääpisteenä vaan heidän välillä on vallittava dialogisuus. Asiakkaan täytyy saada vaikuttaa omien palvelujensa suunnitteluun. Ammattilaisen pitää olla kunnioittava ja neuvoa parhaansa asiakkaan suhteen. Hän ei saa olla ylempi auktoriteetti. Teen myös omia lauluja, niin hengellisiä kuin maallisiakin. Olen esiintynyt myös mm.